Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Douglas Prestonin ja Lincoln Childin luoma Pendergast-sarja hemmottelee lukijoitaan hieman erilaisella dekkariviihteellä. Rikostutkintaa höystettynä piristävällä ripauksella yliluonnollisia elementtejä. Jännitystä, seikkailua ja mysteerejä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Dekkarisarjan pääosassa on kiehtova ja arvoituksellinen FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergast.
Olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut Pendergast-jännärit, Valkoinen tuli on jo yhdestoista suomennos. Pendergast-sarjaan kuuluvat Diogenes- ja Helen-trilogia aiheuttivat minulle pienoisia pettymyksiä, ja mielestäni nämä trilogioihin kuulumattomat itsenäiset jännärit ovat ehdottomasti sitä parhainta Pendergastia. Valkoisessa tulessa erikoisagentti Aloysius Pendergastille kiireitä aiheuttaa hänen suojattinsa Corrie Swansonin auttaminen. Ja liittyypä tapaukseen myös eräs toinen kuuluisa etsivä, nimeltään Sherlock Holmes.
Valkoinen tuli -jännäri käynnistyy, kun rikosoikeustieteellisessä yliopistossa opiskeleva Corrie Swanson matkustaa Roaring Forkiin Coloradoon. Vuonna 1876 kaivoskylässä menetti väkivaltaisesti henkensä monta mainaria. Nykyään Roaring Forkissa sijaitsee rikkaiden paratiisi, mutta laskettelun sijaan Corrie aikoo käyttää talvilomansa mainarien jäännösten tutkimiseen ja huikean tutkielman kirjoittamiseen. Pian Corrie kuitenkin joutuu pahoihin vaikeuksiin paikallisen virkavallan kanssa.
Douglas Preston ja Lincoln Child ovat ottaneet Valkoisen tulen päähenkilöksi Pendergastin suojatin, Corrie Swansonin, mutta onneksi Pendergastilla itselläänkin on iso ja tärkeä rooli tarinassa. Kaksikko alkaa omilla tahoillaan selvitellä niin 140 vuoden takaista kuolleiden kaivosmiesten mysteeriä kuin nykyajassa tapahtuvia tuhoisia murhapolttoja. Tapettujen mainarien ja kylmäverisen tuhopolttajan lisäksi monimutkaiseen vyyhteen vaikuttaisi liittyvän myös kadonnut Sherlock Holmes -tarina.
Miten huikaisevan koukuttava ja hykerryttävän jännittävä romaani! Valkoisessa tulessa on sivuja yli viisisataa, mutta enpä kertaakaan kaipaillut tiivistämistä, vaan ahmin joka sivun innoissani. Moniulotteinen dekkari tarjoaa lukuisia kiinnostavia koukkuja, yllättäviä käänteitä, henkeäsalpaavan jännittäviä kohtauksia.
Kirjan loppupuolella Preston ja Child sortuvat ennalta-arvattavuuden ohella myös ylilyönteihin, mutta överiys vähän kuuluukin tähän Pendergast-sarjaan. Sankarit ovat aina piirun verran nokkelimpia kuin pahat tyypit, sankareilla on parempi tuuri. Ja niin sen rikosromaaneissa pitääkin mennä. Paha saa lopulta aina palkkansa.
Kiitokset arvostelukappaleesta Gummerukselle!
Englanninkielinen alkuteos White Fire, 2013.
Suomentanut Antti Autio.
Kustantaja Gummerus, 2020. 528 sivua.
Minäkin pidän kovasti tästä kirjasarjasta olen lukenut ne kaikki!
Nyt odotan, että saan tämän uuden kirjan käsiini äänikirjana ja pääsen sen pariin.
Kiitos esittelystäsi!
Kiva kuulla, että tämä on sinullekin tuttu! Mielestäni Pendergast on jäänyt aika vähälle huomiolle, näitä kirjoja ei kovin usein blogeissa näy. Sääli sillä Pendergast on ihan huippu!
Mulla on jäänyt sarja kesken johonkin… ehkä seitsemännen kirjan tienoille. Nyt pitääkin ottaa itseä niskasta kiinni ja metsästää sarja loppuun (tai siis ei nyt, vaan sitten kun kirjastoihin pääsee…) On ainakin varma nautinto, kun näitä Pendergasteja lainaa. Kaikki ei ole olleet ihan alun huippu-osien tasoisia, mutta mikään ei varsinaisesti huonokaan.
Joo, ne pari ekaa suomennettua ovat ehdottomasti olleet sarjan parhaimmat. Mutta ei nämä muutkaan huonoja ole olleet. Helen- ja Diogenes-trilogiat olivat mulle vähän plääh…
Ja niin, piti vielä sanoa, että mielestäni tämä Valkoinen tuli toimii ihan hyvin, vaikka välistä olisi jäänyt kirjoja lukematta. Pari juttua voi vähän hämmentää, mutta kirjan juonessa pysyy kyllä erinomaisesti kärryillä. 🙂