IMG_20200412_173008_813.jpg

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Huuto säikäyttää lokit korkeammalle. Kestää hetken ennen kuin Barry tajuaa huutaneensa itse. Ja hän on huutaa uudestaan kompuroidessaan kauemmas haudatusta jättiläisestä.
Se johtuu siitä, että kun hän kurkisti sisään ikkunasta, joku sieltä katseli takaisin. (s. 13)

Rakennustyömaalla kaivinkoneen kauha raapaisee jotain metallista. Maan uumenista löytyy amerikkalainen toisen maailmansodan aikainen yksipaikkainen tiedustelulentokone. Ja koneen sisällä on ruumis.

Luuarkeologi Ruth Galloway päättelee nopeasti, että ruumis on maannut vuosikymmenet jossain muualla ja aseteltu paikalleen lentokoneeseen myöhemmin. Tarkemmissa tutkimuksissa selviää, että ruumis kuuluu yhdelle Blackstockin kolmesta veljeksestä. Mutta kuka hänet tappoi ja miten hän päätyi lentokoneeseen?

”Uskotko, että hänet murhattiin?”
”Mitä luulet?” Nelson sanoo. ”Sanoit, että häntä oli ammuttu päähän. Ja sitten hänet käärittiin pressuun ja haudattiin. Totta kai hänet murhattiin. Kysymys vain kuuluu, kuka hänet murhasi ja minne hänet haudattiin.”
Ei, Ruth ajattelee seuratessaan Nelsonia talon sivuitse. Todellinen kysymys kuuluu, miksi hänet kaivettiin haudasta. (s. 74)

Elly Griffithsin luomaan Ruth Galloway -sarjaan on suomeksi ilmestynyt jo seitsemäs osa, joka kantaa hyistä nimeä Aavekentät. Onpa mukavaa jälleen kerran matkustaa Englannin itärannikolle Norfolkin karuihin maisemiin, tuttujen henkilöhahmojen seuraan. Luuarkeologi Ruth Galloway on fiksu mutta samaan aikaan herttaisen epätäydellinen. Nelikymppinen Ruth ei valitettavasti suhtaudu kovinkaan suopeasti itseensä, hän moittii omaa painoaan ja ulkonäköään. Vaativan työn ja yksinhuoltajaäitiyden yhdistäminen on haastavaa, ja omat vaikeutensa Ruthin elämään tuo mutkikas suhde rikoskomisario Harry Nelsonin kanssa. Amerikkalainen Frank Barker sekoittaa Ruthin päätä entisestään. Onneksi Ruthilla on ympärillään mahtavia ystäviä, muun muassa violettiviittainen druidi Cathbad.

Olen pitänyt näistä viimeisimmistä Ruth Galloway -romaaneista enemmän kuin sarjan alkupään kirjoista. Päähenkilöt ovat niin miellyttävän tuttuja mutta eivät ole kuitenkaan käyneet tylsiksi. Aavekentät pitää sisällään kiehtovan dekkarijuonen, mutta kerrontaa keventää henkilöhahmojen yksityiselämän kiemurat. Ruthin tytär aloittaa esikoulun ja useammalla henkilöllä on sotkuisia ihmissuhdekuvioita selviteltävänään. Kevyt ja viihdyttävä dekkari joka ei kuitenkaan vajoa liian höttöiseksi.

”Huh sentään”, Nelson sanoo. ”Onpa aavemainen paikka.”
”Norfolkissa on paljon näitä käytöstä jääneitä lentokenttiä”, Clough sanoo. ”Niitä kutsutaan aavekentiksi.”
Aavekentät. Nelson ei ole liialla mielikuvituksella rasitettu, mutta hetken ajan hän näkee taivaan täydeltä toisen maailmansodan lentokoneita nousemassa pilviin ja suuntaamassa merelle päin. Hän ajattelee miehistöä viimeisessä käskynjaossa lennonjohtotornissa. Yksikään heistä ei tiedä, palaako enää koskaan. (s. 41)

Kiitokset arvostelukappaleesta Tammelle!

Englanninkielinen alkuteos The Ghost Fields, 2015.
Suomentanut Anna Kangasmaa.
Kustantaja Tammi, 2020. 352 sivua.

* * *

Suomennetut Ruth Galloway -dekkarit:
1. Risteyskohdat (The Crossing Places 2009, suomennettu 2017)
2. Januksen kivi (The Janus Stone 2010, suomennettu 2017)
3. Jyrkänteen reunalla (The House at Sea’s End 2011, suomennettu 2018)
4. Käärmeen kirous (A Room Full of Bones 2012, suomennettu 2018)
5. Korppikuningas (A Dying Fall 2013, suomennettu 2019)
6. Kadonneet ja kuolleet (The Outcast Dead 2014, suomennettu 2019)
7. Aavekentät (The Ghost Fields 2015, suomennettu 2020)
8. Siniviittainen nainen (The Woman in Blue 2016, suomennetaan 2020)