IMG_20200318_194211_999.jpg

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Vuosi sitten pääsin nauttimaan Kate Quinnin historiallisesta romaanista Koodinimi Alice. Lumoava kertomus kahdesta vahvasta ja rohkeasta naisesta etsimässä totuutta. Upea, upea romaani! Ja onneksi Koodinimi Alice ei jäänyt ainokaiseksi suomennokseksi Kate Quinnilta, vaan nyt suomeksi on saatu Metsästäjär.

Taivas oli Ninan järvi. Hän oli tuntenut sen ensimmäisellä lennollaan sukeltaessaan ilmaan kuin järveen sukeltava vihreähiuksinen rusalka. Hän vain sukelsi ylös eikä alas ja tunsi olevansa kotona.

Nina Markova on Siperiassa kasvanut villi ja voimakas nainen. Hänellä on suuri unelma, hän haluaa lentää hävittäjäkonetta ja taistella saksalaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Sinnikkäästi Nina onnistuu raivaamaan tiensä Neuvostoliiton ilmavoimiin. Hänestä tulee lentolaivueen yöpommittaja. Saksalaisten pelkäämä yönoita.

Muut pääjuonet keskittyvät toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin. Natsi-Saksa on lakannut olemasta ja kansa on seurannut Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntejä. Monien huomio on suurissa kaloissa, pahimmissa natseissa, joiden tunnolla on tuhansien, jopa miljoonien henki. Ne, joiden käsissä on vain muutaman ihmisen verta, pääsevät usein luihkahtamaan pakoon verkon rei’iästä. Yksi tällaisista pienistä kaloista on die Jägerin, Metsästäjär.

Ian Graham on jättänyt työnsä sotakirjeenvaihtajana. Nykyisin hän jahtaa sotarikollisia. Hänellä on henkilökohtainen pakkomielle, kaikkein eniten hän haluaisi löytää salaperäisen Metsästäjättären. Avukseen hän saa Nina Markovan, naisen joka on tuijottanut Metsästäjätärtä suoraan silmiin, selvinnyt ainoana siitä hengissä ja tunnistaa yhä tämän kasvot.

Jordan McBride on nuori bostonilainen nainen, joka haaveilee valokuvaajan urasta. Hänen äitinsä on menehtynyt vuosia sitten, Jordan on asunut kolmistaan isänsä ja koiransa kanssa. Nyt isä on kuitenkin löytänyt elämäänsä uuden vaimon, jolla on ihastuttava pieni Ruth-tytär. Jordan on onnellinen isänsä puolesta, mutta samalla hän on myös huolissaan. Jordan vaistoaa, että hänen isänsä vaimo salailee jotain.

Kuka sinä olet? hän ajatteli tuhannetta kertaa. Sielunsa silmin hän näki Ruthin kavahtavan äitinsä veren tahrimaa kättä, ja vastaus tuli kuiskauksena, täysin vakuuttuneena.
Joku vaarallinen.

Kate Quinnin kahdessa suomennetussa romaanissa, Koodinimi Alicessa ja Metsästäjättäressä, on paljon samankaltaisuuksia. Toista maailmansotaa, sotaa ennen ja sodan jälkeistä aikaa. Vahvoja naisia etsimässä totuutta. Draamaa ja jännitystä. Ripaus romantiikkaa. Mutta samankaltaisuuksista huolimatta kumpikin romaani esittelee ihan omanlaisensa tarinan. Koodinimi Alicessa tutustuttiin naisvakoojiin, Metsästäjättäressä naislentäjiin. Koodinimi Alicessa etsitään kadonnutta ystävää, Metsästäjättäressä etsitään paennutta vihollista.

Metsästäjätär kätkee kansiensa väliin vangitsevan, sykähdyttävän ja kiehtovan kertomuksen. Vaikka tarinaa kuljetetaan eteenpäin kolmen eri ihmisen silmin, eri ajassa ja paikassa, romaani on helppolukuinen ja juonta on vaivatonta seurata. Yllättävät juonenkäänteet pitävät lukijan mielenkiinnon yllä.

Mutta sivumäärä, lähes seitsemänsataa sivua, tuntuu ikävä kyllä liialliselta. Juonessa olisi ollut reippaasti tiivistämisen varaa. Joutokäyntiä ja jonninjoutavaa höpinää on runsaasti, juoni etenee aivan liian hitaasti. Viimeiset sata, parisataa sivua ovatkin ehdottomasti romaanin paras osuus.

Mikäli Koodinimi Alice on jo luettuna ja kaipaat lisää Kate Quinnia, suosittelen pienellä varauksella Metsästäjätärtä. Tarina on hyvä, henkilöhahmot enimmäkseen mielenkiintoisia, mutta kirjan paksuus ja hidastempoisuus saattavat aiheuttaa lukijassa uupumusta.

Kiitokset arvostelukappaleesta HarperCollinsille!

Englanninkielinen alkuteos The Huntress, 2019.
Suomentanut Päivi Paju.
Kustantaja HarperCollins, 2020. 669 sivua.