IMG_20200302_155104_392.jpg

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Alice Lake asuu lastensa ja koiriensa kanssa vanhassa merivartioston majassa pienessä Ridinghouse Bayn kaupungissa Pohjois-Englannissa. Eräänä sateisena ja tuulisena päivänä Alice huomaa rannalla istuvan miehen ja huolestuu. Miehellä ei ole takkia eikä laukkua. Mies ei muista nimeään. Mies ei tiedä, mistä on kotoisin ja miten on päätynyt tähän merenrantakaupunkiin. Alice säälii miestä ja kutsuu hänet kotinsa lämpimään.

Poika näyttää huolestuneelta ja ärsyyntyneeltä, hän pyörittää pienellä eleellä päätään. Nainen vastaa nyökkäämällä jämäkästi, mutta mies näkee pelon myös hänen katseessaan. Ihan kuin hän alkaisi epäröidä. Ihan kuin hän alkaisi miettiä, mitä mies tekee hänen kotonaan.
Mieshän voisi olla kuka tahansa. (s. 37)

Samaan aikaan Lontoon lähistöllä Lily Monrose on huolesta suunniltaan. Hänen aviomiehensä Carl Monrose ei ole palannut kotiin eikä vastaa puhelimeen. Lopulta Lily tekee miehestään poliisille katoamisilmoituksen. Ja pian Lily kuulee, ettei hänen tuore aviomiehensä ole ollenkaan se, joksi hän oli tätä luullut.

”Soitan koska… no, tämä on hiukan omituista, mutta olen tarkistanut miehenne passin tiedot järjestelmästämme ja, no niin, suoraan sanottuna, hyvä rouva, aviomiestänne ei oikeastaan ole olemassa.”
”Anteeksi kuinka?”
”Hänen passinsa on väärennetty. Carl John Robert Monrosea ei ole olemassa.” (s. 61)

Kolmantena juonipolkuna kuljetetaan parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan sijoittuvaa tarinaa. Seitsemäntoistavuotias Gray Ross, hänen viisitoistavuotias sisarensa Kirsty ja heidän vanhempansa lomailevat Ridinghouse Bayssa. Rannalla eräs nuorimies, Mark nimeltään, iskee silmänsä Kirstyyn. Jokin Markissa saa Grayn varuilleen.

Siinä miehessä vain oli jotain epäilyttävää. Jotakin pimeää ja julmaa. Hänellä oli liian monet kasvot. Hänen jokainen eleensä, sanansa ja tekonsa oli liian mietitty. Jopa hänen hiusvärinsä oli liian tasainen, Gray ajatteli. Näytti siltä, että jos hiuksiin tarttuisi ja niistä vetäisi, Markin kasvot kuoriutuisivat pois ja paljastaisivat alta tämän oikean henkilöllisyyden kuin jollain piirrosohjelman pahiksella. (s. 143)

Kepeistä romanttisista hömppäromaaneistaan tunnetuksi tullut Lisa Jewell on vaihtanut genreä ja alkanut kirjoitella psykologisia trillereitä. Viime keväänä suomeksi ilmestyi Sitten hän oli poissa (Then She Was Gone, 2017), jonka luulin olevan Lisa Jewellin ensimmäinen psykologinen trilleri. Mutta WSOY suomentaa kirjoja vähän hassussa järjestyksessä, ja tämä nyt suomeksi saatu Löysin sinut (I Found You, 2016) on sittenkin se ihan ensimmäinen.

Löysin sinut pitää tiukasti otteessaan ja saa ahmimaan luvun toisensa jälkeen. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi, mutta ihmisten väliset suhteet ja heidän menneisyytensä kiehtovat. Eniten pidin vuoteen 1993 sijoittuvasta osuudesta, teini-ikäisten elämän kuvauksesta.

Romaanin loppu on iso pettymys. Psykologiselta trilleriltä odottaisi järisyttävää loppua, jännityksen huipentumaa. Mutta valitettavasti Löysin sinut lässähtää siirappiseksi hötöksi.

Kiitokset arvostelukappaleesta WSOY:lle!

Englanninkielinen alkuteos I Found You, 2016.
Suomentanut Karoliina Timonen.
Kustantaja WSOY, 2020. 437 sivua.