IMG_20191227_221748_037.jpg

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai sellainen jokin muu kaunis ja lyyrinen. Sirkka on vain Sirkka, töksähtävä ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike.

Eräänä lokakuisena päivänä löysin postilaatikostani Anni Saastamoisen Sirkan. Kirjailijan nimi on vaikutti hämärästi tutulta, lopulta muistin lukeneeni taannoin Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat. Sirkka ei kuitenkaan heti herättänyt suuremmin kiinnostustani, niinpä kirja hautautui pitkäksi aikaa arvostelukappalepinon uumeniin. Kun aloin törmäillä lukuisiin kehuviin arvioihin, Sirkka palautui mieleeni. Päätin varata tämän joululoman lukemiseksi.

Kirjan päähenkilö Sirkka on ihan tavallinen yksin asuva nainen. Tavallisen näköinen ja muutenkin kaikin puolin tavallinen. Hänen elämänsä koostuu tavallisista arkisista asioista, kuten töissä ja kaupassa käymisestä, pyykinpesusta ja silittämisestä. Hän pitää tylsästä, järkevästä elämästä, jossa laskut maksetaan ajallaan ja hammaslääkärissä käydään säntillisesti kerran vuodessa. Hän on täsmällinen ja pedantti, huolellinen ja siisti.

Anni Saastamoisen Sirkka on minulle vähän hankala kirja. Pidän juonivetoisista romaaneista, mutta Sirkassa ei tapahdu juuri mitään. Hoidetaan viherkasveja, kytätään muita ihmisiä ja haikaillaan entistä heilaa. Kirjoitellaan heippalappuja naapureille, jotka eivät osaa lajitella roskia ohjeiden mukaisesti eivätkä noudata pyykkitupavuoroja juuri sekunnilleen oikein. Mietiskellään, päivitellään, ihmetellään, kauhistellaan.

Saastamoisen kerronta on ihastuttavan värikästä ja osuvasti kuvailevaa. Mäyräkoiran kävely on pönkeää jötkellystä, ja puussa naakat räpistelevät kuin tuulessa ruhisevat muovipussit. Täydessä raitiovaunussa ihmiset muljuavat toisiinsa törmäillen.

Sirkka vaikuttaa aluksi kylmältä ja vastenmieliseltä tyypiltä. Sirkan hahmo herätti minussa niin surua kuin myös vihastusta. Miten yksinäinen hän onkaan, mutta kukapa tuommoisen kanssa edes haluaisi olla! Hankala ja omituinen. Öisin makaa sängyssä hereillä ja vatvoo elämäänsä, jonka on ihan itse sössinyt.

Tarinan edetessä aloin ymmärtää kirjan päähenkilöä paremmin. Sirkasta kehkeytyy lopulta mukavan lämminhenkinen ja hauskakin romaani, ihan sopivaa luettavaa näin joulun välipäiville. Kirjaan on ripoteltu lukuisia hyviä arkisia oivalluksia. Ja löysinpä minäkin itsestäni ripauksen sirkkamaisuutta!

Kiitos arvostelukappaleesta Kosmokselle!

Julkaistu vuonna 2019.
Kustantaja Kosmos. 188 sivua.