Alkuvuoden 2017 parhaat kirjat

IMG_20170623_143210_350

Vuosi sitten kirjoittelin Dekkariviikon tiimoilta koontipostauksen Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit. Kun tänä vuonna huomasin kesäkuun lähestyvän loppuaan, päätin taas keräillä alkuvuoden parhaita. Tällä kertaa en kuitenkaan aio rajoittaa postaustani pelkkiin dekkareihin, vaan kelpuutan listaukseeni mukaan kaikenlaisia kirjoja.

Lukutahtini on pysynyt samanlaisena. Kun viime vuonna kirjanpitoni mukaan luin tammi-kesäkuun aikana 33 kirjaa ja 12 295 sivua, tänä vuonna olen samassa ajassa lukenut 35 kirjaa ja 12 705 sivua. Nykyään aika ja keskittymiskyky eivät tunnu riittävän tämän isompiin kirjamääriin, enkä oikeastaan juuri nyt edes haikaile takaisin vanhoihin hyviin lukuvuosiin.

Mietin pitkään, millä perusteella valitsisin kirjat tähän alkuvuoden 2017 parhaat -listaukseen. Lopulta otin mukaan ne romaanit, jotka minulle ensimmäiseksi tulivat mieleen. Olen alkuvuoden aikana lukenut muitakin hyviä kirjoja, mutta ilmeisesti nämä viisi ovat olleet ne mieleenpainuvimmat. Listan kaksi ensimmäistä kirjaa on julkaistu jo viime vuonna, mutta minä luin ne vasta tämän vuoden puolella.

IMG_20170626_190230_112

Minna Rytisalo: Lempi

Gummerus, 2016
Kuusamolaisen Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi nappasi ansaitusti Blogistanian Finlandia -voiton. Päähenkilö Lempi ei saa kirjassa omaa suunvuoroa, vaan hänet hahmotellaan muiden kertomuksien pohjalta. Kauppiaan kaunis Lempi-tytär on valinnut puolisokseen Pursuojan ujon isännän Viljamin, mutta pariskunnan onnea kestää vain muutama kuukausi. Viljami kutsutaan rintamalle, raskaana oleva Lempi jää kotiin aputyttö Ellin kanssa. Ja kun Viljami palaa sodasta, Lempi on kadonnut ja Viljamin sydän särkyy. Taitavasti kirjoitettu ja kypsä esikoisromaani.
(16.1.2017 julkaistu postaus)

Karin Slaughter: Kahlittu

HarperCollins, 2016
Karin Slaughter on yksi lempikirjailijoistani, eikä uusin suomennettu Will Trent & Sara Linton -dekkari pettänyt minua. Tapahtumat käynnistyvät, kun rakennustyömaalta löytyy entisen poliisin ruumis. Paikalla on runsaasti verta, mutta veri olekaan peräisin kuolleesta poliisista vaan kuuluu tuntemattomalle naiselle. Ja yhtäkkiä Angie luikertelee taas Willin ja Saran elämään, kun rikospaikalta löytyy ase, joka on rekisteröity Angielle. Sujuva kerronta yhdistettynä nokkelasti punottuun juoneen, jännittäviin juonenkäänteisiin ja inhimillisiin henkilöhahmoihin tekevät Slaughterin Kahlitusta yhden viime talven parhaista dekkareista.
(3.3.2017 julkaistu postaus)

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Gummerus, 2017
Brittiläisen Clare Mackintoshin esikoisromaani on käännetty yli 30 kielelle ja kahminut lukuisia ylistäviä arvioita. Viisivuotias poika jää kotikadulla auton alle, kuljettaja pakenee paikalta. Poliiseilla ei juurikaan ole johtolankoja, mutta tapaus ei jätä rauhaan kahta poliisia, jotka päättävät jatkaa omalla ajallaan yliajon tutkintaa. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan ja muuttaa syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolle, mutta menneisyys ja muistot palaavat piinaamaan häntä. Erinomainen psykologinen trilleri joka pitää sisällään tyrmäävän juonenkäänteen. Trilleri jota ei malttaisi laskea käsistään. Vahva suositus!
(4.5.2017 julkaistu postaus)

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Otava, 2017
Vuonna 2010 julkaistiin Eve Hietamiehen Yösyöttö, jossa Antti Pasanen jäi yllättäen kaksin pienen Paavo-vauvan kanssa. Vuonna 2012 ilmestyi Tarhapäivä, ja Paavosta oli yhtäkkiä kasvanut viisivuotias reipas päiväkotilainen. Ja nyt vuonna 2017 Pasasen pienperheen tarina sai jatkoa Hammaskeijun myötä, Paavo on seitsemänvuotias ja aloittaa koulun. Huikeaa tykitystä joka sivulla. Miellyttävän kepeää, viihdyttävää, humoristista, mutta Hietamies on ujuttanut tarinaansa myös lukuisia oivalluksia ja arkista viisautta. Välillä nauraa tirskahtelin ääneen, välillä minulla kostui silmäkulma liikutuksesta. Lämmin ja ihana romaani.
(22.5.2017 julkaistu postaus)

Marjut Pettersson: Niin kuin sinä sen muistat

Myllylahti, 2017
Marjut Petterson löi minut ällikällä rikosromaanillaan, jonka tapahtumat käynnistyvät tunnustuksesta ja sitä edeltäneestä pidätyksestä. Mutta mitä oikein on tapahtunut, kenen sanaan voi luottaa, kuka on murhattu? Tapahtumat eivät etene kronologisessa järjestyksessä ja kerronta kulkee toisessa persoonassa. Pettersson ei päästä lukijaansa helpolla, mutta palkinnoksi lukija saa nauttia hienosta romaanista. Vahvatunnelmaista, taidokasta, ajatuksia herättävää.
(25.6.2017 julkaistu postaus)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s