Stephen Booth: Vedenpaisumuksen aikaan

wp-1484246896989.jpg

Olen lukenut kaikki aiemmin suomennetut Stephen Boothin dekkarit, ja tämä Vedenpaisumuksen aikaan on jo yhdeksäs suomennos. Boothin dekkarisarja rakentuu kahden päähenkilön ympärille, ylikonstaapelit Ben Cooper ja Diane Fry. Tapahtumat sijoittuvat Derbyshiren kreivikuntaan, kuvitteelliseen Edendalen pikkukaupunkiin. Kirjoissa on oma iso roolinsa Peak Districtilla, Britannian vanhimmilla ja suosituimmalla kansallispuistolla, jonka pohjoinen osa Dark Peak on karua turvenummea ja eteläinen White Peak on puolestaan vehreämpää aluetta.

Aamun uutisissa oli kerrottu, että vuorokauden sademääräennätyksiä oli rikottu jo useaan kertaan. Peak Districtillä oli yhdessä päivässä tullut vettä enemmän kuin normaalisti kuukaudessa. Silti sade ei osoittanut minkäänlaisia lakkaamisen merkkejä. Sitä tuli joka päivä kuin saavista. Pelloista oli tullut liejua ja tiet olivat muuttuneet joiksi. Heinäkuu ja elokuu olivat toistaiseksi olleet fiaskoja, jatkuva sade oli pitänyt turistit poissa ja asuntovaunu- ja telttailualueita oli suljettu ja ulkoilmatapahtumia jouduttu peruuttamaan. Kesä? Tämä muistutti enemmänkin monsuunikautta.

Kuivaa kevättä ja nummipaloja on seurannut erittäin sateinen kesä. Ylikonstaapeli Ben Cooper on pitkällä sairauslomalla, ja Diane Fry on vastentahtoisesti palannut vanhalle työpaikalleen tuuraamaan Cooperia. Kun ojasta löytyy kuollut mies, Cooper ei malta olla sekaantumatta tutkimuksiin.

Fry työnsi kädet taskuihin. Oliko väärin, että hän seisoi täällä märässä metsässä ja toivoi, että tunnistamaton mies oli joutunut rikoksen uhriksi? Todennäköisesti. Kyseessä saattoi ihan hyvin olla itsemurha tai tapaturmainen kuolema. Niitä takuulla tapahtui enemmän kuin murhia. Mutta hänen vaistonsa kertoi jotain muuta. Tämä mies oli päätynyt kuolleena ojaan jonkun toisen tekojen seurauksena.

Stephen Booth ei yritä sekoittaa lukijan päätä psykologisilla kikoilla eikä silmänkääntötempuilla, vaan hän tarjoilee tälläkin kertaa lukijoilleen rauhallista dekkarikerrontaa höystettynä hienolla miljöökuvauksella. Ben Cooper on surusta sekaisin eikä kykene töihin, ja samaan aikaan poliisiasemalla Diane Fry kiristelee ärtyneenä hampaitaan jouduttuaan palaamaan entiselle työpaikalleen. Siinä sivussa poliisien tutkimukset etenevät verkkaisesti ja vettä sataa melkoisesti.

Boothin rikosromaani muistuttaa jossain määrin kahta muuta nyt alkuvuodesta lukemaani Blue Moonin kustantamaa brittidekkaria, Ian Rankinin Toisen miehen haudassa ja Peter Robinsonin Pahaa poikaa. Kaikki kolme ovat nimittäin hyviä perusdekkareita, joiden seurassa viihtyy oivallisesti. Suuret kiitokset arvostelukappaleista Blue Moonille!

Englanninkielinen alkuteos Already Dead, 2013.
Suomentanut Raimo Salokangas.
Kustantaja Blue Moon, 2016. 320 sivua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s