Loppuvuoden 2016 parhaat dekkarit

Luetut.netin vuoden luetuin juttu on ylivoimaisesti ollut Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit. Hakusanojen perusteella blogiini saavutaan päivittäin etsimään dekkarisuosituksia ja hyviä uutuusdekkareita. Siispä minä päätin, että kesäkuussa Dekkariviikon innoittamana koostettu Alkuvuoden 2016 parhaat dekkarit saa nyt joulukuussa jatkoa Loppuvuoden 2016 parhailla dekkareilla.

Kuten jo kesäkuisessa postauksessani kerroin, minun lukulistaltani on viimeiset parikymmentä vuotta löytynyt lähes yksinomaan dekkareita ja trillereitä. Satunnaisesti luen toki muitakin romaaneja, mutta minulle dekkarit tarjoavat ihanaa vastapainoa arjelle. Pelkillä murhilla minua ei tosin kauaa koukuteta, jos henkilöhahmot ovat ohuita ja juonenkuljetus ontuu. Hyvä dekkari pitää tiukasti otteessaan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle saakka. Loppuratkaisu ei saa olla liian ennalta arvattava eikä myöskään epäuskottava.

Pyrin tälläkin kertaa ottamaan listalleni mukaan vain puhtaat rikosromaanit, joten jätin listauksestani pois esimerkiksi psykologiset trillerit ja kauhuromaanit. Dekkarit eivät ole listalla paremmuusjärjestyksessä, ja kelpuutin listalle mukaan kuusi viimeisen puolen vuoden aikana lukemaani rikosromaania. Tervetuloa nappaamaan dekkarivinkit!

Ursula Poznanski: Äänet

Itävaltalaisen Ursula Poznanskin kolmas dekkari Äänet jatkaa Beatrice Kasparyn tutkimuksista kertovaa sarjaa. Poliisit tutustuvat Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatriseen osastoon, jossa hoidetaan vaikeasti traumatisoituneita potilaita. Yksi lääkäreistä on löydetty murhattuna ja omituisesti koristeltuna. Hyvien henkilöhahmojen lisäksi Poznanskin vahvuuksia ovat kerronta ja tarinan kuljetus, miten koukuttavasti ja jännittävästi Poznanski osaakaan kirjoittaa. Täyden kympin dekkari!
(29.7.2016 julkaistu postaus)

Douglas Preston ja Lincoln Child: Kuoleman naamio

Yhdysvaltalaisen kirjailijakaksikon Douglas Prestonin ja Lincoln Childin luoma Pendergast-sarja tarjoaa jotain vähän erilaista dekkarigenreen. Arvoituksellinen ja kiehtova FBI-agentti Aloysius Pendergast tutkii nimittäin joka kerta jotain hivenen yliluonnolliseen vivahtavia mysteerejä. Tällä kertaa keitos pitää sisällään niin murhanhimoisia zombeja kuin myös ruskeakaapuisia lahkolaisia. Kuoleman naamio ei aivan yllä ensimmäisten suomennettujen Pendergastien tasolle, mutta Preston ja Child ovat keitelleet varsin herkullisen sopan. Eikä kaikki suinkaan ole aivan sitä, miltä ensin näyttää.
(26.8.2016 julkaistu postaus)

Stuart MacBride: Pahan postia

Skotlantilainen Stuart MacBride on napsinut aiemmilla dekkareillaan lukuisia palkintoja. Pahan postia käynnistää uuden rikoskonstaapeli Ash Hendersonista kertovan dekkarisarjan. Ash Henderson jahtaa Syntymäpäiväsankariksi nimettyä murhaajaa, joka on siepannut teinityttöjä jo vuosien ajan. Vauhdikas ja räväkkä dekkari, täynnä hillittömiä henkilöhahmoja. Ei kuitenkaan heikkohermoisille.
(2.9.2016 julkaistu postaus)

Stephen King: Mersumies

Yhdysvaltalainen Stephen King on kirjailija, jonka nimen jokainen vähääkään kirjoja lukenut tai televisiota katsonut tunnistaa. Kingin tuorein suomennos kantaa nimeää Mersumies, ja tällä kertaa tarjolla ei olekaan yliluonnollista kauhua vaan dekkari. Eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges jahtaa Mersumurhaajaksi nimettyä massamurhaajaa. Edgar-palkinnon napannut Mersumies on trilogian ensimmäinen osa, joten tätä herkkua on luvassa vielä kahden kirjan verran lisää.
(17.9.2016 julkaistu postaus)

 Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Suomalaisen Antti Tuomaisen Mies joka kuoli edustaa vähän erilaista dekkarigenreä. Haminalainen 37-vuotias mies saa lääkärin vastaanotolla kuulla olevansa pitkäaikaisen myrkytyksen uhri. Elinaikaa enää päiviä, korkeintaan viikkoja. Mutta kuka hänet on myrkyttänyt? Vauhdikas rikosromaani koukuttaa heti ensimmäisestä lauseesta lähtien ja vie täysin mukanaan. Mustaa huumoria, mainioita henkilöhahmoja, syvällisiä ajatelmia. Napakymppi!
(21.10.2016 julkaistu postaus)

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

Tällä kertaa listalle pääsi ansaitusti mukaan toinenkin suomalainen, tosin tätä nykyä Irlannissa asuva Markus Ahonen. Neljännessä dekkarissaan Helsingin poliisilaitoksen väkivaltaosaston rikosylikonstaapeli Isaksson törmää liian moniin yhteensattumiin ja liian samankaltaisiin epäilyttäviin kuolemantapauksiin. Isaksson päätyy selvittelemään monimutkaista murhasarjaa, joka on saanut alkunsa vuoden 1987 rippileiriltä. Mutta voiko rakkauden voima päihittää kuoleman? Monitahoisuus, taitavasti rakenneltu juoni, henkilöhahmot ja yllätyksellisyys nostavat Sydämenmurskajaiset korkealle uutuusdekkarien kilvassa.
(12.12.2016 julkaistu postaus)