Ja taas kerran pääsin lukemaan minulle aiemmin tuntematonta kirjailijaa! Olenhan minä toki Christian Rönnbackan nimen ennenkin kuullut, tiedän hänen saaneen paljon kehuja Antti Hautalehto -sarjallaan. Mutta en ollut aikaisemmin lukenut yhtään Rönnbackan dekkaria, joten nyt oli ehdottomasti jo korkea aika korjata tämä virhe. Kiitos arvostelukappaleesta Crime Timelle!
Keskusrikospoliisi seurailee nuoria, joiden toimissa tuntuu olevan jotain hämärää. Sebastian ja Anton elävät virallisten tietojen mukaan pelkällä peruspäivärahalla ja asumistuella, mutta silti heillä on varaa matkustella ulkomailla. Kun Anton saa seuraavan toimeksiannon kansainväliseltä rikollisliigalta, KRP seuraa Antonia ulkomaille. Mutta nuorten tehtävä menee mönkään, ja pian heillä on poliisien lisäksi perässään rikollisliigan palkkaama ammattitappaja.
Minähän en pidä rikosromaaneista, joissa pääpahikset edustavat järjestäytynyttä rikollisuutta. Niinpä jouduin hetken nikottelemaan Christian Rönnbackan dekkarin kanssa, kun heti kirjan alussa selviää, että keskiössä on isompi rikollisjoukkio. Mutta minulle kävi tämän Rönnbackan dekkarin kanssa samoin kuin aikaisemmin Arttu Tuomisen Murtumispisteen kanssa – hyvä tarina vie mukanaan, vaikka aihealue aluksi tuntuisikin vastenmieliseltä.
Christian Rönnbackan Kaikki mikä kiiltää on vauhdikas ja nopeatempoinen dekkari. Henkilöt ja tilanteet vaihtuvat. Poliiseja, nuoria rikollisia ja sitten niitä todella pahoja kovan luokan rikollisia. Paljon autoilua ja pakenemista, piileskelyä ja pelkoa. Toiminta ei kuitenkaan lipsahda överiksi, eivätkä poliisit unohda kiireenkään keskellä huumorintajuaan. Kaiken kaikkiaan varsin toimiva ja uskottava dekkaripaketti.
Julkaistu vuonna 2016.
Kustantaja Crime Time. 287 sivua.
Kannen ulkoasu Jussi Jääskeläinen.
Olen nyt lukenut neljä Crime Timen rikosromaania peräkkäin. Tapani Baggen Pikku enkeli, Tuija Lehtisen Väärä vainaja, JP Koskisen Helmikuun kylmä kosketus ja tämä Christian Rönnbackan Kaikki mikä kiiltää. Hieno pino kotimaisia dekkareita! Näiden parin viikon aikana silmäni ovat avautuneet suomalaisten dekkaristien suhteen, ja jatkossa tulen varmasti lukemaan enemmän kotimaista kuin aikaisemmin.