Tuija Lehtinen: Väärä vainaja

2016-11-03-11.19.43.jpg.jpg

Tuija Lehtinen on minulle – niin kuin monelle muullekin – tuttu nimi nuortenkirjoistaan sekä aikuisille suunnatuista viihderomaaneistaan. Pari Lehtisen kirjaa olen joskus vuosia sitten lukenut. En kuitenkaan edes nuorena ollut kepeän kirjallisuuden ystävä, joten kun luokkatoverini ahmivat Tuija Lehtistä, minä istuin mieluummin nenä kiinni Stephen Kingin tai Dean Koontzin kauhuromaanissa. Nyt vuonna 2016 Tuija Lehtisen nimi alkoi kuitenkin kiinnostaa minua, kun Lehtinen päätti yllättäen julkaista dekkarin. Kiitos arvostelukappaleesta Crime Timelle!

Erja astui parvekkeelle kahvimuki kädessä ja katsoi auringossa kylpevää maisemaa. Hän oli tyytyväinen. Elämä oli hallinnassa. Perunkirjoitus, Harrikan huolto, ja tie olisi auki maailman ääriin. Meri kimalsi kaukana. Ehkä laivalla Saksaan ja siitä baanalle. Unelmointi keskeytyi kännykän pirinään.

Eläköityneen poliisin Erja Revon pakeille saapuu hänen entisen naapurinsa tytär Jenni, joka epäilee kummitätinsä Outi Liinojan kuolemassa olevan jotain pahasti pielessä. Kummitädin kerrotaan myyneen pari vuotta sitten kerrostaloasuntonsa, mutta rahat ovat kadonneet jonnekin. Ja nyt Jenni epäilee, että hänen kummitätinsä sijasta on tuhkattu joku muu, väärä vainaja. Minne asunnon myymisestä saadut perintörahat ovat hävinneet? Entä missä Outi on ja kuka on asunut hänen asunnossaan viime vuodet?

Minulle tuli Tuija Lehtisen Erja Revosta ensimmäiseksi mieleen Ann Cleevesin Vera Stanhope. Erja Repo ei kuitenkaan ole Vera Stanhopen kehno kopio, vaan Erjasta on luotu oma persoonallinen hahmonsa. Varhaiseläkkeelle jäänyt sporttinen 58-vuotias vanhapiika. Ajelee Harley Davidson -moottoripyörällä ja rentoutuu kokoamalla haastavia 5000 palan palapelejä. Sympaattisuudessa Cleevesin Vera Stanhope voittaa kuitenkin Erja Revon mennen tullen, Erja ajattelee kovin kylmästi läheisistään ja on kyyninen.

Tapani Baggen vauhdikkaan ja juonivetoisen Pikku enkelin jälkeen Tuija Lehtisen Väärä vainaja tuntuu melkoisen hidastempoiselta. Tarina rakentuu pitkälti Erja Revon ja muiden henkilöhahmojen varaan, ja rikostutkimukset kulkevat rinnalla koko ajan. En pidä Erjasta, mutta hän on ihan kiinnostava päähenkilö dekkarisarjalle ja siinä mielessä onnistunut hahmo. Dekkarin henkilögalleria ei ole tuskastuttavan laaja, joten lukijan on helppo joka hetki pysytellä kärryillä siitä, kuka kukin oikein on.

Tuija Lehtisen Väärä vainaja käynnistää Erja Revon tutkimuksia -dekkarisarjan, ja tämän ensimmäisen perusteella voisin kuvitella lukevani toistekin Lehtisen dekkaria. Väärä vainaja on ihan kelpo luettavaa väsyneisiin marraskuun iltoihin. Dekkari joka ei vaadi lukijalta liikoja. Juoni etenee sujuvasti, vaikkakin hetkittäin kerronnassa on turhaa toistoa ja samojen kysymyksien jauhamista. Huumoria pilkahtelee. Lukijan silmille ei vyörytetä verisiä ja yököttäviä kohtauksia. Eikä loppuratkaisu ole liian ilmeinen.

Julkaistu vuonna 2016.
Kustantaja Crime Time. 218 sivua.
Kannen ulkoasu Laura Rahinantti.

marrasjc3a4nnitystc3a4-20161

Osallistun sekä Tapani Baggen Pikku enkelillä että Tuija Lehtisen Väärällä vainajalla Marrasjännitystä-teemaviikkoon, jonka emäntänä toimii Tuijata – Kulttuuripohdintoja -blogi.

2 kommenttia artikkeliin ”Tuija Lehtinen: Väärä vainaja

  1. Minäkin haluan antaa Erja Revolle toisen mahdollisuuden. Kökköyksiä tässä aloitusosassa on, mutta tyyppi hahmotellaan sen verran houkuttelevasti, jotta olen kuulolla: Kiitos osallistumisestasi marrasjännäriviikkoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s