Sara Blædel: Unohdetut tytöt

img_20160729_192056.jpg

Tanskalainen Sara Blædel on minulle uusi dekkarituttavuus. Nimen olen toki aiemminkin kuullut, mutta yhtään Blædelin dekkaria en ollut ennen tätä lukenut. Sara Blædel on Tanskan myydyin kirjailija, hänet on äänestetty monesti Tanskan suosituimmaksi kirjailijaksi, ja hänen dekkareitaan on julkaistu peräti yli kahdessakymmenessä maassa. Unohdetut tytöt on seitsemäs Louise Rick -dekkari ja ensimmäinen osa Kadonneet ihmiset -trilogiasta.

Hukka perii, hukka perii, hänen korvissaan jyskytti, kun oksat ja kivet raapivat ja kolhivat jalkoja. Päässä kohisi ja pelko puristi sydäntä. Hän pyrki kohti ainoaa valoa, jonka näki. Valkoinen kajastus, kuin aukko pimeässä, veti häntä syvemmälle metsään. Sekaisin ja peloissaan hän puski eteenpäin ryteikössä, henkeä kiskoen.

Etsivä Louise Rick on siirtynyt henkirikososastolta uuden erityisetsintäpalvelun johtoon. Yksikölle tulee heti selvitettäväksi visainen tapaus. Louisen kotiseudun metsästä löytyy vastikään kuollut tuntematon nainen, joka on kaikesta päätellen elänyt elämänsä eristyksissä. Lopulta naisen henkilöllisyys saadaan selvitettyä ja paljastuu, että nainen on kirjattu kuolleeksi Eliselundin vajaamielislaitoksessa jo 31 vuotta aikaisemmin. Ja pian samasta metsästä löytyy toinenkin kuollut nainen.

Nyt hän oli melkein perillä, vielä vähän eteepäin ja viimeisten puiden ohi. Sydämen rytmi tasoittui, kun hän erotti kuun sillan valaiseman järven. Juuri kun hänen piti hidastaa, maa katosi yhtäkkiä jalkojen alta.

En ollut aiemmin lukenut Louise Rick -sarjaa, mutta se ei haitannut lukukokemustani yhtään. Louise on aloittanut uudessa työpaikassa, hänellä on uusi työpari. Tekstiin on ripoteltu pieniä vihjauksia Louisen menneisyydestä. Louisen ystävättären Camillan hääsuunnittelut tuntuivat turhalta sivujuonelta, mutta kun Camillan toimittajan vaistot heräävät, hänelläkin on oma tärkeä roolinsa rikostarinan kerronnassa.

Sara Blædelin dekkareissa on kehuttu olevan vahva yhteiskunnallinen sanoma, mutta minä en löytänyt Unohdetuista tytöistä yhtä selkeää teemaa. Kirjassa käsitellään kyllä muun muassa kehitysvammaisten asemaa, heidät vain hylättiin ja unohdettiin vajaamielislaitoksiin. Naisia kirjassa on paljon, suurin osa henkilöhahmoista on naisia päähenkilöistä vajaamielislaitoksen johtajaan. Ja nämä naiset muistelevat paljon menneitä.

Unohdetut tytöt on dekkari, jonka parissa aika kuluu varsin rattoisasti. Oivallista seuraa kesälomalla. Helppolukuinen ja viihdyttävä. Juoni ei etene liian ennalta arvattavia ja epäuskottavia polkuja, vaan Blædel onnistuu yllättämään, vaikkakaan syyllisen henkilöllisyys ei tullut minulle yllätyksenä.

Sara Blædel ei singahtanut välittömästi lempikirjailijoitteni joukkoon, mutta tulen todennäköisesti toistekin lukemaan hänen dekkareitaan. Karisto voisi suomentaa Blædelin dekkareita nopeammassa tahdissa, niin pääsisimme pian lukemaan loputkin osat tästä Kadonneet ihmiset -trilogiasta.

Tanskankielinen alkuteos De glemte piger, 2011.
Suomentanut Virpi Vainikainen. Kustantaja Karisto, 2016. 323 sivua.

2 kommenttia artikkeliin ”Sara Blædel: Unohdetut tytöt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s