Ursula Poznanski: Äänet

img_20160727_114500.jpg

Itävaltalainen Ursula Poznanski on työskennellyt lääketieteen toimittajana ennen kirjailijaksi ryhtymistään. Poznanski on julkaissut kaksi nuortenkirjaa, mutta ensimmäisellä aikuisille suunnatulla dekkarillaan Vii5i hän teki kansainvälisen läpimurtonsa. En ole lukenut Poznanskin esikoisdekkaria, mutta hänen toinen dekkarinsa Sokeat linnut koukutti minut. Poznanskin kolmas dekkari Äänet jatkaa Beatrice Kasparyn tutkimuksista kertovaa kirjasarjaa.

Hän veti henkeä ja kääntyi ympäri, salamannopeasti. Jonain päivänä hän vielä yhyttäisi ne. Ne eivät voineet piilotella loputtomasti, ja ihan sama mitä lääkärit sanoivat, ne olivat täyttä totta. Hän kuuli äänet. Ihan samalla lailla kuin äänet, jotka eivät piilotelleet, ihan samoin. Niin kuin oman äänensä.
Siellä missä oli ääniä, oli myös ihmisiä.
Ja tuolla alhaalla, tuolla minne portaat johtavat, oli ihmisiä.
Ja ääniä.

Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatrisella osastolla yksi lääkäreistä löydetään murhattuna ja omituisesti koristeltuna. Osastolla hoidetaan vaikeasti traumatisoituneita potilaita. Beatrice Kaspary ja hänen poliisikollegansa yrittävät kuulustella traumapotilaita, mutta yksi kuulee olemattomia ääniä, yksi lörpöttelee taukoamatta, eikä yksi puhu sanaakaan. Tietääkö joku heistä jotain lääkärin murhasta ja keneen edes voi luottaa? Ja sitten löytyy seuraava uhri.

Sairaalan käytävät olivat yölläkin valaistut, mikä sai tunnelman vaikuttamaan oudommalta kuin jos kaikkialla olisi vallinnut yön pimeys. Autiot käytävät. Omien askelten kaiku kuulosti Beatricesta sietämättämön kovalta – kuin hän jättäisi akustisia jälkiä. Tämän tästä hän vilkuili olan yli taakseen ja siksi huomasikin, että yksi ovista liikahti.

Oi! Tässäpä on pitkästä aikaa kirja, jota lukiessani valvoin yömyöhään, vaikka väsymys kirvelsi silmissä. Olisin halunnut päivällä perua kaikki menot, tunkea korvatulpat korviini ja vain uppoutua kirjaan. Ursula Poznanskin Äänet todellakin koukuttaa heti ensimmäiseltä sivulta alkaen, eikä vauhti hyydy missään vaiheessa. Täyden kympin dekkari!

Beatrice Kaspary on ihanan inhimillinen päähenkilö, yksinhuoltajan murheineen, ei liian täydellinen eikä myöskään liian surkea. Beatricen ja hänen vetävän poliisikollegansa Florinin välillä kipiöi mukavasti, ja työyhteisöstä löytyy myös asiaankuuluvat ärsyttävät tyypit. Ja sairaalan psykiatrisella osastolla on tietysti monenlaisia mielenkiintoisia persoonallisuuksia, niin hoitohenkilökunnassa kuin myös potilaissa.

Hyvien henkilöhahmojen lisäksi Poznanskin vahvuuksia ovat kerronta ja tarinan kuljetus. Iso osa poliisin työstä on kansioiden lueskelua ja ihmisten haastattelua, mutta miten koukuttavasti ja jännittävästi Poznanski osaakaan kirjoittaa. Murhien selvittelyn ja sairaalalla ravaamisen ohessa seuraillaan sopivina annoksina päähenkilöiden yksityiselämää, mutta poliisien henkilökohtaiset pulmat eivät varasta liikaa tilaa tutkinnalta vaan tuovat uskottavuutta dekkariin. Vertakin kirjasta löytyy, mutta Ursula Poznanski ei herkuttele iljettävillä yksityiskohdilla.

Ursula Poznanskin Äänet nousee korkealle tämän vuoden dekkarilistallani, ihan top kolmoseen. Ja vielä muistutus tulevaisuuden itselleni: kun seuraavan kerran tartun Poznanskin uuteen dekkariin, tyhjennä kalenteri, lähetä perhe mummulaan ja varaa kirjaa varten muutama tunti rauhallista lukuaikaa!

Saksankielinen alkuteos Stimmen, 2015.
Suomentanut Anne Mäkelä. Kustantaja Atena, 2016. 406 sivua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s