Kim van Alkemade: Lapsi nro 8

2016-07-14-00.44.13.jpg.jpg

Kim van Alkemade työskentelee englannin kielen professorina ja opettaa luovaa kirjoittamista Shippensburgin yliopistossa Pennsylvaniassa. Hän on julkaissut ei-kaunokirjallisia esseitään lukuisissa amerikkalaisissa kirjallisuuslehdissä. Alkemaden ensimmäinen romaani Lapsi nro 8 päätyi luettavakseni Blogistanian kesälukumaratonin lopuksi, jotain erilaista kahden psykologisen trillerin jälkeen. Puolet kirjasta ahmaisin maratonin aikana, loput luin hitaampaan tahtiin lukumaratonin jälkeisinä päivinä.

Vuonna 1918 New Yorkissa neljävuotias Rachel Rabinowitz ja hänen isoveljensä Sam jäävät orvoiksi, kun heidän äitinsä kuolee ja isä häipyy karkuteille. Sisarukset joutuvat erilleen toisistaan, koska pientä Rachelia ei voida sijoittaa samaan orpokotiin kouluikäisen Samin kanssa eikä lapsille löydetä sijaisperhettä. Rachel lähetetään Juutalaiseen lastenkotiin, jossa tohtori Mildred Solomon suorittaa lääketieteellisiä kokeita käyttäen lapsia koekaniineinaan. Rachel eli lapsi numero kahdeksan saa röntgensädehoitoa, joka jättää pysyvät jäljet hänen kehoonsa.

Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin Rachel työskentelee sairaanhoitajana Juutalaisten vanhainkodissa, kuolemansairaiden osastolla. Hän saa potilaakseen syöpään sairastuneen Mildred Solomonin. Uuden potilaansa myötä Rachel alkaa selvitellä menneisyyttään ja saa selville järkyttäviä asioita. Mutta valitseeko Rachel anteeksiannon vai koston?

Mitä muuta minä voisin tehdä, mitä muita sanoja käyttää, jotta saisin pakotettua tuolta naiselta edes hitusen katumusta? Kuinka hän saattoi kieltää minulta sen kaiken sen jälkeen, mitä minä olin hänelle antanut ja mitä hän oli minulta ottanut? Jos hänellä ei olisi ollut minua ja muita orpoja käytettävänään tutkimusmateriaalina, hän ei olisi voinut tehdä tutkimusta, jolla hän ansaitsi himoitsemansa aseman. Jos hän ei katunut sitä, kuinka hän oli käyttänyt meitä hyväksi, ainakin hänen pitäisi olla kiitollinen. Rakentuihan hänen uransa meidän ruumiidemme varaan.

Lapsi nro 8 on paljon enemmän kuin vain kertomus orpokodin seinien sisällä tapahtuvista lääketieteellisista kokeista. Päähenkilöä Rachelia seurataan neljävuotiaasta nelikymppiseksi saakka, menneisyys ja nykyhetki kulkevat läpi kirjan rinnakkain. Romaanissa on monia teemoja Rachelin homoseksuaalisuudesta aina isän kaipuuseen, mutta teemoja tuntuu olevan liikaakin, eikä kirjailija onnistu kunnolla pureutumaan yhteenkään aiheeseen. Teksti on kuitenkin sujuvasti kirjoitettua, ja historiallisiin tositapahtumiin perustuvaa romaania on mielenkiintoista lukea.

Kirjassa lopussa kirjailija Kim van Alkemade kertoo tositarinoista romaaninsa takana ja miten historia kytkeytyy hänen oman sukunsa historiaan. Valokuvia, kokouspöytäkirjoja, lehtiartikkeleja, haastatteluja. Romaanin juutalaislasten orpokodin esikuvana toimii todellinen Manhattanilla sijainnut Hebrew Orphan Asylum, joka oli toiminnassa vuodesta 1884 vuoteen 1941. Myös useat romaanin henkilöhahmoista perustuvat todellisiin ihmisiin. Vaikka orvoilla tehtiin lääketieteellisiä tutkimuksia ja kuri oli tiukka, moni juutalaisissa orpokodeissa kasvanut on ollut kiitollinen saamastaan laadukkaasta ruuasta, terveydenhoidosta ja koulutuksesta. Monilla asiat olivat paljon huonommin.

Englanninkielinen alkuteos Orphan #8, 2015.
Suomentanut Päivi Paju. Kustantaja HarperCollins, 2016. 416 sivua.

4 kommenttia artikkeliin ”Kim van Alkemade: Lapsi nro 8

  1. Pidin tarinasta, odotin kirjan nimen perusteella aivan jotain muuta ja aivan jonnekin muualle sijoittuvaa tarinaa. Ihana tuo sinun kesäinen kuva tämän lumisateen keskellä.

    • Aioin ensin jättää tämän lukematta, koska nimen perusteella kuvittelin kirjan sijoittuvan jonnekin natsismin ja juutalaisvainojen aikaan… :/ Oi! Täällä on vähän hipsutellut lunta, mutta varsinaisesti lumisateesta ei voi puhua, maassa ei ole näkynyt yhtään valkoista.

  2. Pidin tästä yllättävän paljon. Tätä lukee nyt hyvin kiinnostuneena lääkärini! Onhan tässä tuota lääketieteen kyseenalaista historiaa. Pidin tavasta, miten lesboutta käsiteltiin kirjassa.

    Kirja, josta en päästänyt irti ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu, viimeinenkin kuva katsottu!

    Ach, minulta on tulossa Mengeleä…kauhistuttaa jo nyt, mutta…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s