Tiina Raevaara: Korppinaiset

img_20160601_160904.jpg

Tiina Raevaaraa on pakko ihailla. Hän on julkaissut romaaneja, novellikokoelman ja tietokirjan. Hän on perinnöllisyystieteeseen erikoistunut biologi ja filosofian tohtori. Hän on tiedetoimittaja. Hänellä on taskussaan niin Runeberg-palkinto kuin myös Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Kaiken lisäksi Tiina Raevaara on kaunis ja kirjoittaa oikeasti hyviä kirjoja!

Korppinaiset on jatkoa Tiina Raevaaran edelliselle romaanille Yö ei saa tulla, jonka minä luin säikkyen ja nauttien. Psykologista jännitystä, maagisia harhamaailmoja, viiltävää realismia, kammottavaa kauhujen karnevaalia. Ihanan persoonallisia ja moniulotteisia henkilöhahmoja. Ja se hirviömäinen Nukkumatti, joka vaelteli öisin etsimässä unettomia ja repi heiltä silmät päästä.

Jokaisella ihmisellä on taakkanaan menneisyys. Ja vaikka me niin harvoin tiedämme, millaista taakkaa kanssakulkijamme joutuvat raahaamaan, menneisyys vaikuttaa jokaiseen vielä edessä olevaan hetkeen. Menneisyys tekee meistä sellaisia kuin olemme.

Vuosi sitten Johannes sai selville, että Aalo onkin elossa. Ainoa nainen jota Johannes on koskaan rakastanut. Johannes haluaa saada kadotetun rakastettunsa takaisin ja elää loppuelämänsä Aalon kanssa isovanhemmiltaan perimässään talossa metsän keskellä. Johannes ryhtyy kunnostamaan suurta taloa yhdessä viime vuodet talossa asuneen vuokralaisen kanssa. Talossa, jossa on lukittuja huoneita ja naakkojen valtaama ullakko, Johannes alkaa miettiä menneisyyttään ja isänsä salaperäistä kuolemaa.

Tiina Raevaara on luonut hyisevät puitteet kauhuromaanilleen. Pölyinen talo lukittuine huoneineen ja menneisyyden aaveineen. Arvoituksellisia kuolemantapauksia, sairaalloisia pakkomielteitä, vaiettuja muistoja. Varislinnut, ne kaikki kirjan mustapukuiset ja terävänokkaiset naakat ja korpit. Raunioitunut sairaala josta paikalliset kertovat kauhistuttavia tarinoita.

Korppinaiset on niin vetävä ja koukuttava, että olisin voinut ahmaista tämän kevyesti yhdessä illassa. Yritin kuitenkin lukea kirjaa lyhyemmissä pätkissä, nauttien. En ole pitkään aikaan lukenut mitään kirjaa näin jännittyneenä, malttamattomana loppuratkaisua odottaen, samalla kirjan loppumista peläten.

Johanneksen, Aalon ja talon tarinat kietoutuvat ihanasti ja kamalasti yhteen. Lukijalle annetaan vihjeitä tulevasta, mutta minä taisin odottaa jotain vieläkin kammottavampaa. Kauhuromaanin loppuratkaisu tarjoillaan lukijalle valmiiksi pureskeltuna, ja vaikka en yleensä pidä asioiden jättämisestä auki, kenties Korppinaiset olisi voinut lopulta olla vähän arvoituksellisempi.

Tiina Raevaaran edellinen romaani Yö ei saa tulla oli hyvä, mutta tämä Johannaksen ja Aalon tarinaa jatkava Korppinaiset on parempi. Olen aiemmin ollut sovittelemassa kotimaisen kauhukuningattaren kruunua Mia Vänskän päähän, mutta täten julistan Tiina Raevaaran Suomen kauhukuningattareksi.

Julkaistu vuonna 2016.
Kustantaja Like. 281 sivua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s