Denise Rudberg: Toinen toista pahempi

img_20160528_124133.jpg

Aiemmin chick lit -romskuja kirjoittaneen ruotsalaisen Denise Rudbergin ensimmäinen dekkari Yksi tappava syrjähyppy esitteli meille viisikymppisen Marianne Jidhoffin, leskeksi jääneen syyttäjänsihteerin, rikkaan ja kauniin. Rudberg ei piinaa lukijoitaan hyytävällä jännityksellä, vaan hän tarjoilee kevyttä dekkariviihdettä. Ehkä kliseistäkin mutta sopivasti särmikästä. Hyvin kirjoitettua ja sujuvaa kerrontaa.

Nainen tiesi ettei hänen pitäisi. Se vain lietsoisi raivoa, mutta hän ei voinut estää itseään. Se oli vaistomainen reaktio. Lyönnin tullessa hän kohotti kätensä kasvojen suojaksi. Hän ei enää pelännyt miehen raivon ääntä, mutta silti hän sulki silmänsä. Sillä tavoin mies tuntui etäisemmältä. Vihaisena mies muuttui niin hirvittävän rumaksi, nainen ehti ajatella juuri ennen seuraavaa iskua, joka tällä kertaa osui oikeaan korvaan.

Toisessa tapauksessaan keskusrikospoliisin salainen tutkintayksikkö päätyy tutkimaan arvostettua sijoitusyhtiötä, kun yhtiön osakas pahoinpidellään henkihieveriin tapaninpäivän iltana. Syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, rikostutkija Torsten Ehn ja konstaapeli Augustin Madrid joutuvat huomaamaan, että yhtiössä ei arvosteta naisia. Osakkuus periytyy isältä pojalle, eikä naisia kohdella hyvin kotonakaan.

Toinen toista pahempi jatkaa samalla linjalla kuin edellinen Yksi tappava syrjähyppy, vaikka tällä kertaa aihe tuntuukin olevan astetta vakavampi ja ripaus kepeydestä on rapissut dekkarista pois. Huimaavia juonenkäänteitä ei kuitenkaan ole luvassa mutta sitäkin enemmän samppanjaa, kaviaaria ja kalliita leivonnaisia. Rikostutkimus etenee tuskastuttavan hitaasti, ensimmäisen sadan sivun aikana ei edes päästä kunnolla vauhtiin. Mielenkiintoisinta on pahoinpidellyn vaimon pakomatkan seuraaminen.

Yksi tappava syrjähyppy tuntui vuosi sitten mukavan viihteelliseltä, mutta Toinen toista pahemman kohdalla sama yläluokkainen touhu alkoikin kyllästyttää. Päähenkilöihin saadaan lisää syvyyttä, mutta rikostarina on tylsähkö. Liikaa ihmissuhteiden vatvomista, aivan liikaa rikkaiden huvituksia. Lukija pääsee kurkistamaan varakkaiden ja valtaapitävien julkisivun taa, mutta naisten sortaminen ja perheväkivalta käsitellään loppujen lopuksi aika kevyesti.

Ruotsinkielinen alkuteos Två gånger är en vana, 2011.
Suomentanut Anu Koivunen. Kustantaja Into, 2016. 359 sivua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s