Hjorth & Rosenfeldt: Hylätyt

img_20160522_232944.jpg

Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt on kumpainenkin ruotsalaisia käsikirjoittajia. Hjorth on kirjoittanut televisiolle muun muassa Wallanderia, ja Hans Rosenfeldtin nimi on tullut suomalaisille tutuimmaksi Silta-televisiosarjan myötä. Kaksikon neljä aiempaa Sebastian Bergman -dekkaria on ilmestynyt suomeksi Bazarin kustantamana, mutta tämä viides tupsahtikin ulos Otavan uunista.

Tunnustan, että kirjasarjan alussa en ollenkaan pitänyt kriminaalipsykologi Sebastian Bergmanista. Jokaisen dekkarin myötä olen kuitenkin ihastunut ja kiintynyt häneen enemmän ja enemmän. Toki Sebastian Bergman osaa yhä olla melkoinen ääliö, mutta kirjasarjan edetessä olen alkanut ymmärtää paremmin hänen käyttäytymistään ja tunnen jopa myötätuntoa häntä kohtaan. Psykologin elämää varjostaa menneisyyden tragedia, joka on osaltaan muokannut hänestä sellaisen kuin hän on.

Viidennessä Sebastian Bergman -rikosromaanissa säälimätön murhaaja vainoaa Ö-luokan julkkiksia. ”Minkä nimisellä aluksella Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikan-löytöretkelle vuonna 1492?” ”Mistä sanoista muodostuu lyhenne NATO?” ”Mikä on fosforin kemiallinen merkki?” ”Mihin heimoon ahma kuuluu?” Kuusikymmentä kysymystä, jokaista kysymystä saa miettiä kolmekymmentä sekuntia, kolmasosa vastauksista on oltava oikein. Tosi-tv-tähti ei läpäise testiä, ja hänet löydetään kuolleena tyhjästä koulusta, päässään narrinlakki ja selässään koepaperi. Ja pian uhreja tulee lisää.

Ruotsalaisissa jännäreissä on tosi-tv-julkkiksilla ollut viime aikoina kovat ajat. Luin nimittäin juuri pari viikkoa sitten trillerin, jossa jahdattiin tosi-tv-ohjelman kilpailijoita. Catrine Tollströmin Kokeilu häviää kuitenkin sata-nolla Hjorthin & Rosenfeldtin Hylätyille. Vaikka Hylätyt ei ole Sebastian Bergman -sarjan paras osa, kirjailijakaksikko ei petä lukijoitaan tälläkään kertaa. Vetävä, koukuttava, yllättävä.

Valitettavasti Hylätyt olisi kaivannut vielä yhtä huolellista oikolukua. Tekstiin on pujahtanut virheitä muun muassa aikamääreiden kanssa. Toukokuu on eri kuukausi kuin kesäkuu, eikä tänään ole eilinen. Lisäksi erityisesti kirjan loppupuolella on runsaasti lyöntivirheitä. En aina edes huomaa kirjoitusvirheitä, vaan luen sanat automaattisesti oikein, mutta kun virheet ovat näin räikeitä ja niitä on näin paljon, jopa minäkin hoksaan ne. Kirjan lopussa taisin jopa keskittyä enemmän virheisiin kuin itse tarinaan. Harmi.

Kuten edelliset osat, myös tämä viides Sebastian Bergman  -dekkari päättyy useampaan koukkuun, jotka saavat lukijan odottamaan malttamattomana sarjan seuraavaa osaa.

Ruotsinkielinen alkuteos De underkända, 2015.
Suomentanut Jaana Nikula. Kustantaja Otava, 2016. 476 sivua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s