Karin Slaughter: Kaunokaiset

PicsArt_04-13-05.16.45

Luin ensin Kultakutri, sinisilmä -novellin, joka toimii alkutahtina tälle Kaunokaiset-romaanille. Vaikka novelli onkin 60-sivuinen prologi romaanille, novellin voi hyvin jättää väliin. Todellinen Slaughter-fani lukee tietysti molemmat.

Kaksikymmentäneljä vuotta sitten Clairen ja Lydian sisko katosi jälkiä jättämättä. Nyt Claire joutuu kohtaamaan uuden menetyksen, kun hänen aviomiehensä tapetaan. Hautajaisten jälkeen Claire löytää videotiedostoja miehensä tietokoneelta ja joutuu huomaamaan, että hänen miehensä oli jotakin aivan muuta kuin hän oli luullut.

Kyllä Slaughter osaa! Kaunokaiset on psykologinen trilleri, jota ei malttaisi laskea käsistään. Jokaisessa luvussa on jokin koukku, joka saa lukijan ahmimaan vielä yhden luvun lisää. Salaisuuksien verho raottuu hiljalleen, lukija pääsee herkuttelemaan uusilla paljastuksilla, jännitys tihentyy, kauhu kasvaa.

Kaunokaiset on hyvin raaka ja sadistinen trilleri. Karin Slaughter suorastaan mässäilee iljettävillä yksityiskohdilla. Hetkittäin jopa toivoin, että Slaughter olisi vähän säästellyt lukijaparkojaan. Kaunokainen on täyden kympin trilleri, mutta se olisi ollut sitä vähemmilläkin raakuuksilla.

Karin Slaughterin aiemmista romaaneista poiketen Kaunokaiset ei keskity poliisitutkimukseen. Trillerin keskiössä on kaksi sisarusta, joiden elämää on varjostanut nuoruuden tragedia, siskon katoaminen. Siskosten isän sydän on särkynyt surusta. Clairen ja Lydian tiet ovat erkaantuneet vuosiksi. Jokainen henkilöhahmo on oma persoonansa, vikoineen päivineen, ja Slaughter kuvaa hienosti perheenjäsenten välisiä kemioita. Ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta perhettä yhdistää vahva side, rakkaus.

Englanninkielinen alkuteos Pretty Girls, 2015.
Suomentanut Pirjo Ruti. Kustantaja HarperCollins Nordic, 2016. 464 sivua.

5 kommenttia artikkeliin ”Karin Slaughter: Kaunokaiset

  1. Slaughter on yksi parhaita dekkaristeja ikinä! Olen lukenut häneltä kaikki aiemmat sarjat ja tarkoitus olisi lukea tämäkin kirja, joka ehkä aloittaaa uuden sarjan?

    • En tiedä, aloittaako tämä uuden sarjan. Slaughter sanoi HS:n haastattelussa halunneensa kirjoittaa välillä dekkarin, jossa rikosta tarkastellaan uhrin perheen eikä poliisien näkökulmasta. Olen vähän ollut siinä uskossa, että tämä ei olisi uuden sarjan aloitus. Varmaksi en tiedä. ☺

  2. en tiedä miten nainen (jos on nainen) pystyykirjoittmaan näin raakaa tkstiä, en pitänyt kiraa hyvänä vaan ahdistavana. Tällaiten julmuuksien kuaaminen ehkö osoittaa jotain kirjailijasta. En lue enää KS:n kirjoja

  3. En halua lukea ällaista väkivaltaaa. Onko KS ninen. Kuvaukset ovat järkyttäviä. Ei ole edes dekkarin veroista. Viimeinen kirja jonka luen KS:ltä. Enkä halua edes lukea loppuun

    • Se on ihan totta, että Karin Slaughter on tässä kirjassaan erityisen julmalla tuulella. Pidin kirjasta todella paljon, mutta hetkittäin minuakin kieltämättä iljetti lukea niin yksityiskohtaisia ja raakoja kuvauksia. 😦 Onneksi on monia hyviä kirjailijoita, jotka kirjoittavat koukuttavia dekkareita, ilman verellä ja väkivallalla mässäilyä. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s