PicsArt_04-13-05.16.45

Luin ensin Kultakutri, sinisilmä -novellin, joka toimii alkutahtina tälle Kaunokaiset-romaanille. Vaikka novelli onkin 60-sivuinen prologi romaanille, novellin voi hyvin jättää väliin. Todellinen Slaughter-fani lukee tietysti molemmat.

Kaksikymmentäneljä vuotta sitten Clairen ja Lydian sisko katosi jälkiä jättämättä. Nyt Claire joutuu kohtaamaan uuden menetyksen, kun hänen aviomiehensä tapetaan. Hautajaisten jälkeen Claire löytää videotiedostoja miehensä tietokoneelta ja joutuu huomaamaan, että hänen miehensä oli jotakin aivan muuta kuin hän oli luullut.

Kyllä Slaughter osaa! Kaunokaiset on psykologinen trilleri, jota ei malttaisi laskea käsistään. Jokaisessa luvussa on jokin koukku, joka saa lukijan ahmimaan vielä yhden luvun lisää. Salaisuuksien verho raottuu hiljalleen, lukija pääsee herkuttelemaan uusilla paljastuksilla, jännitys tihentyy, kauhu kasvaa.

Kaunokaiset on hyvin raaka ja sadistinen trilleri. Karin Slaughter suorastaan mässäilee iljettävillä yksityiskohdilla. Hetkittäin jopa toivoin, että Slaughter olisi vähän säästellyt lukijaparkojaan. Kaunokainen on täyden kympin trilleri, mutta se olisi ollut sitä vähemmilläkin raakuuksilla.

Karin Slaughterin aiemmista romaaneista poiketen Kaunokaiset ei keskity poliisitutkimukseen. Trillerin keskiössä on kaksi sisarusta, joiden elämää on varjostanut nuoruuden tragedia, siskon katoaminen. Siskosten isän sydän on särkynyt surusta. Clairen ja Lydian tiet ovat erkaantuneet vuosiksi. Jokainen henkilöhahmo on oma persoonansa, vikoineen päivineen, ja Slaughter kuvaa hienosti perheenjäsenten välisiä kemioita. Ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta perhettä yhdistää vahva side, rakkaus.

Englanninkielinen alkuteos Pretty Girls, 2015.
Suomentanut Pirjo Ruti. Kustantaja HarperCollins Nordic, 2016. 464 sivua.